Minnan Blogi

Valtion ja kuntien tulee siirtyä LÄHIRUOKAAN

Perjantai 18.10.2019 klo 8:22 - Minna Reijonen

Jätin 15.10.2019 eduskunnalle talousarvioaloitteen, jossa esitetään Maa- ja metsätalousministeriölle määrärahaa lähiruoka-selvitykseen.

Tämä on hanke, jota jokaisen suomalaisen pitäisi kannattaa. Laajamittaisella kotimaisen ruuan etusijalle laittamisella on valtava merkitys koko Suomen asuttuna pitämiselle ja huoltovarmuudelle.

Lähiruoka on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää

Lähiruuan reitti ruokapöytään on lyhyt ja sillä tuetaan alueen ruokaketjua ja paikallista ruokakulttuuria. Lähiruuan tuotanto luo työpaikkoja ja tuloja alueen asukkaille ja vahvistaa näin alueen taloutta. Valitsemalla lähiruokaa voidaan vaikuttaa alueen ympäristön tilaan ja huoltovarmuuteen. Suomessa raaka-aineita on mahdollista tuottaa turvallisesti, sillä maaperä on puhdas ja puhdasta vettä on käytettävissä runsaasti.

Valtion ja kuntien tulisi näyttää esimerkkiä ja suosia suomalaisia elintarvikkeita

Haluan, että ministeriö selvittää minkälaisia vaikutuksia olisi valtion, kuntien ja em. tahojen ostopalveluna tuotettujen ruokapalveluiden siirtymisellä kokonaan kotimaiseen, pääsääntöisesti lähiruokaan.

Siirtymisellä kotimaiseen, pääsääntöisesti lähiruokaan olisi valtava merkitys koko Suomelle.

Selvityksessä tarkasteltaisiin siirtymisen vaikutuksia ympäristöön, työllisyyteen sekä suoraan, että välillisesti, haja-asutusalueiden elinvoimaan ja huoltovarmuuteen. Selvitettäisiin myös siirtymisen kustannusvaikutuksia edellä mainitut osa-alueet huomioon ottaen valtiolle ja kunnille. Selvityksessä selvitettäisiin myös millä aikataululla siirtyminen olisi mahdollinen ja mitä lakimuutoksia se edellyttäisi.

On selvää, ettei tällaista pystytä heti toteuttamaan 100 prosenttisesti ja tähän tarvitaan siirtymäaika. Tärkeintä on, että tämä on tavoite, johon pyritään ja myös päästään.

Avainsanat: valtio, kunta, lähiruoka

Kuinka voi olla, että kilpailutuksen lainsäädäntö ikään kuin estää lähiruokapainotuksen?

Perjantai 18.10.2019 klo 7:49 - Minna Reijonen

Suomessa tuotettu ruoka on puhdasta.

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 25.9. ottaa huomioon valtuustoaloitteen, jossa on tavoitteena vähentää lihan ja maidon kulutusta. Kulutusta oli esitetty puolitettavaksi vuoteen 2025 mennessä. Aloite on herättänyt kiivasta keskustelua.

Pääkaupungissamme tämä maidon ja lihankulutuksen radikaalisesti suunniteltu vähentäminen on ikävä viesti kotimaiselle maidon- ja lihantuotannolle. Olisi huomioitava, kuinka Suomessa jatkossakin saadaan tuotanto pysymään ja kannattamaan.

Kunnissa ja kaupungeissa olisi tärkeää miettiä ruuan kotimaisuusastetta, ja julkisissa hankinnoissa on pohdinnan paikka.

Suomessa tuotettu ruoka on puhdasta. On selvää, että lähellä tuotettu ruoka on oikea ekoteko verrattuna siihen, että ruoka tuodaan kaukaa muista maista.

Kuinka voi olla, että kilpailutuksen lainsäädäntö ikään kuin estää lähiruokapainotuksen? Onko niin, että EU:sta halutaan systeemi, jossa tuotantoa on vain Suomea eteläisimmissä maissa?

Nimenomaan Suomessa olisi hyvin tärkeää panostaa lähiruokaan ja kotimaisuuteen. Meidän omavaraisuudelle ja maamme huoltovarmuudelle tulee antaa arvoa.

On ikävä arvopohja, jos tulevaisuudessa mennään siihen, että suomalainen tuotanto vain vähenee vähenemistään. Rinteen hallitusohjelmassa ei ole panostettu suomalaiseen tuotantoon riittävästi.

Avainsanat: liha, maito, maatilat, lähiruoka, kilpailutus, helsingin kaupunki, perussuomalaiset

Talousarvioesitys ei ole kestävällä pohjalla. Miksi meiltä valuu rahaa ulkomaille ja samaan aikaan lähihoitajat juoksevat kellon kanssa?

Perjantai 18.10.2019 klo 7:38 - Minna Reijonen

Vuoden 2020 talousarvioesitys ei ole kestävällä pohjalla. Tuntuu, että rahat eivät millään riitä. Valtion pitää huolehtia kansalaisistamme ja maastamme. Nykyhetken lisäksi katse on suunnattava tulevaisuuteen.

Maamme talouskasvun ennustetaan hidastuvan. Esityksessä mainitaan, että vientikysynnän kasvu hidastuu voimakkaasti. Valtionomaisuuden myynti on vakava asia. Myyty omaisuus on aina myyty omaisuus.

Näyttää siltä, että liian kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ja polttoaineveron korotukset ovat suomalaisen viennin ja vientiyritysten koetinkivi. Samoin kotimainen teollisuus ja maatalous tulevat varmasti kärsimään kunnianhimoisten tavoitteiden hinnasta. Miksi ihmeessä meillä on näin kunnianhimoiset ja näin kalliiksi tulevat ilmastotavoitteet? Miksi me teemme enemmän kuin muut ja samalla hankaloitamme kansalaistemme arkea?

Haja-asutusalueillakin pitää liikkua

Liikennepolttoaineiden verotuksen korottaminen koskee suomalaisiin yrityksiin, kuljetuksiin ja maatalouteen. Haja-asutusalueillakin tulee päästä töihin, terveyskeskukseen ja ehkä jopa harrastuksiinkin. Kun polttoaineen verotus kiristyy, käyvätkö kohta koneet, kulkevatko kuljetukset?

On tärkeää puhua myös siitä, mitä talousarvioesityksessä ei ole tai mitä sieltä puuttuu. Missä on panostus lähiruokaan? Millaisia verotuksen keinoja käytetään, että kotimainen ruoka on se ykkösasia? Vaikka keskustan hallituksessa ei lähiruuasta kovinkaan paljoa puhuta.

Omaishoidon tuki verottomaksi

Hoitajamitoitus on saatava kuntoon, nostaisin esille myös omaishoidon.

Meidän oma maamme olisi pahassa liemessä, ellei meillä olisi omaishoitajia. Näitä arkisen työn ahertajia löytyy joka kunnasta ja kaupungista. Kuitenkaan tästä talousarvioesityksestä en löydä isoja omaishoitoon vaikuttavia asioita. Olisi jo aika laittaa omaishoidon tuki verottomaksi. Miksei vieläkään näin ole?

Vasta uutisoitiin, että eduskunta oli laittanut rahaa omaishoitoon, mutta rahoja ei ollutkaan kaikkialla käytetty omaishoidon tarkoituksiin. Tähän seurantaan, että asioilla on vaikuttavuutta, on keskityttävä.

Kotimaisuus ykkösasiaksi

Jaan yleisen huolen vanhusten hyvinvoinnista.

Miksi meiltä valuu rahaa ulkomaille todella paljon ja samaan aikaan lähihoitajat juoksevat kellon kanssa? Yksi valtio, yksi kukkaro. Kyllä niitä asioita voi laittaa vastakkain. Hallituspuolueesta luvattiin, että lähihoitajille on tulossa 500 euron palkanlisäys. Toivottavasti tämä myös pitää ja tämä täytetään.

Puhemiehistön takana salissa on Tulevaisuus-patsas, naisen sylissä lapsi joka katsoo saliin. Se muistuttaa meitä edustajia siitä, että teemme politiikkaa, joka vaikuttaa tulevaisuuteen. Vaihdetaan kotimaisuus ykkösasiaksi.

Avainsanat: valtion talousarvio, lähiruoka, omaishoidontuki, lähihoitaja

Kotimaisen ruuan kujanjuoksu

Torstai 19.9.2019 klo 8:12 - Minna Reijonen

Kesäisen sivutien varressa Mansikki ja Apila popsivat heinää. Tuo mielikuva tuntuu usein jo utopistiselle. Yleisestä tuli harvinainen. Kotimainen ruoka ei ole itsestäänselvyys. On asioita, joita voitaisiin tehdä lähiruoan eteen.

Tuottajat eli maatalouden tosiammattilaiset osaavat vihjata keinoja. Edellytykset on oltava. Kuljetuskelpoinen tieverkko sekä lomittajien saatavuus on turvattava. Tiloja vähenee. Suomen huoltovarmuus voi kärsiä, ja siitä pitää olla huolissaan. Tilojen konkurssitkin ovat ikäviä uutisia. Miten on jaksamisen laita? Onnistuuko lähiruoan suosiminen?

Kuinka voitaisiin ottaa enemmän julkisissa hankinnoissa, kuten kunnissa, huomioon lähellä tuotetut tuotteet? Se olisi iso asia. Miksi hinta usein asetetaan suurimmaksi sanelijaksi kaikessa? Entäs jos eräs kriteeri olisikin lähilaatu? Kilpailutus on nykypäivän sana. Se tosin tuntuu joskus kääntyneen itseään vastaan. On aika erikoista, että kilpailutuksissa ei voisi olla lähituotanto eräs kriteereistä. Tuntuu oudolle.

EU sanelee. Miksei siis lähiruoka olisi nimenomaan EU:n ihanne, etenkin kun ilmastovaikutuksista niin paljon puhutaan? Kai nyt pitäisi olla selvää, että lähellä tuotettu on aito ekoteko. Eikö muutos olisi paikallaan? Onko EU tekemässä tuotannon ja maatalouden pohjoisessa niin byrokraattisesti vaikeaksi, että eteläisemmät valtiot ruokkivat pian koko Euroopan? Ei se niin saa olla.

On outoa, että lihan syönnin ja jopa maidon juonnin syyllistämisestä edes puhutaan. Moni isäntä ja emäntä olisi kuunnellut suu auki tuota puhetta muutama vuosikymmen sitten.

Entäs jos tuotteissa olisi oikeasti joku virallinen merkintä, jossa isolla osoitettaisiin, että tuote on läheltä. On sydän- ja avainlippumerkit. Lähimerkki voisi olla kova sana.

On tärkeää, että Suomessa huomioidaan se, ettemme ole politiikallamme ahdistamassa liikaa Suomessa pärjäämistä ja elämistä. Tuntuu sille, että viherpunahallitus ei tätä huomioi. Hallitusohjelmassa tunnutaan kovasti olevan huolissaan muista maista. Jopa niin, että erillinen Afrikka-ohjelmakin laaditaan. Ei hallituksella ainakaan tunnu olevan Suomen lähiruoka mielessä, kun 700 miljoonaa euroa on varaa laittaa Afrikkaan!

Tieverkon kehnosta kunnosta ollaan maaseudulla huolissaan. Tuskinpa riittäisi Mannerheimintielläkään kotimaista leipää, ellei olisi viljelijöitä ja tieverkostoa.

Avainsanat: maaseutu, tuottajat, maatalous, huoltovarmuus, lähiruoka